Miksi ruuhkamaksua ajavat innokkaimmin ne, joita se vähiten koskee?

Mietitäänpä perhettä, joka kulkee kodin, päiväkodin, koulun, harrastusten ja kaupan välillä. Aikatauluissa on huomioitava paitsi päiväkodin aukioloajat, myös oma työaika, joita harva voi täysin vapaasti valita. Esimerkiksi palvelualan työntekijällä joustomahdollisuus on usein hyvinkin pieni. Lisäksi illalla saattaa olla lapsen tai oma harrastus, joka sekin vaikuttaa perheen aikatauluihin.

Lapsiperheiden lisäksi monella muullakin elämäntilanne on kiireisen arjen tai vaikkapa liikuntarajoitteen vuoksi sellainen, että auto on käytännössä välttämätön.

Suomessa on jo nykyisellään korkea verotaso. Pääkaupunkiseudulla elämisen kustannukset ovat jo valmiiksi korkeat. Ruuhkamaksu vain lisäisi käytännössä työn verotusta ja osuisi pahiten niihin, jotka tarvitsevat autoa arjen pyörittämiseen. Osalle se tekisi jopa työnteosta kannattamattoman eli loisi niin sanotun kannustinloukun.

Työssäkäyntiin ei pidä luoda lisäesteitä. Päinvastoin, työn kokonaisverotusta tulisi laskea.

Ruuhkamaksu olisi ruuhkavuosien vero.

Ruuhkamaksua ei ehkä ole alkujaan ajateltu ruuhkavuosien veroksi. Mutta sitä se on, sillä ruuhkamaksu osuisi juurikin ruuhkavuosiin. Ruuhkavuosista ei pidä joutua maksamaan. Tuskinpa kukaan seisoo ruuhkassa huvikseen. Hyvä testi onkin tulla tarkastelemaan Länsiväylän ruuhkia hiihtolomaviikolla 8. Ruuhkista ei nimittäin ole tietoakaan, kun lapsiperheet ovat poissa tieltä.

Jotta julkinen liikenne olisi toimivampi vaihtoehto useammalle, kannattaisi sen houkuttelevuuteen panostaa. Mutta ei kepillä eli autoilua hankaloittavilla keinoilla. Riittävä liityntäpysäköintipaikkojen määrä, metron lyhyemmät vuorovälit erityisesti Tapiolasta länteen ja toimivampi Espoon sisäinen liikenne ovat avaintekijöitä.

Ääni numerolle 727 on ääni sujuvamman arjen puolesta.

Lisää julkaisuja